Mielenterveyden palo

"Mielenterveyttä tuetaan parhaiten hyvin yhteensovitetussa palvelujärjestelmässä" kirjoittavat Jaana Suvisaari (THL:n mielenterveysyksikön päällikkö) ja Kristian Wahlbeck (Mieli ry:n kehitysjohtaja) AL 21.7.2019. He kirjoittavat järjestelmän pirstaloituneisuudesta, jonka syyksi mainitsevat mielenterveyden liittymisen fyysiseen terveyteen, köyhyyteen ja syrjäytymiseen.

Artikkeli on täyttä asiaa. Kirjoittajien näkökulmat rajoittuvat kuitenkin ymmärrettävästi vain organisaatiolähtöiseen ajatteluun ja olemassaolevien ongelmien hoitamiseen. Heidän esittämiään ratkaisuja tarvitaan, mutta pääosin vain tulipalojen sammuttamiseen. Tulevaisuuden kannalta olennaista on pohtia mistä kasvavat mielenterveysongelmat johtuvat. Syyt eivät kahden lukemani tutkimuksen mukaan ole kirjoittajien mainitsemat fyysinen terveys tai köyhyys, sillä suomalaisten fyysinen terveys on pysynyt samana viimeiset kuusi vuotta ja köyhyyskään ei ole lisääntynyt saman aikajanan sisällä.

Mielenterveyteen vaikuttavat asiat ovat hyvin ammattilaisten tiedossa. Mielenterveyden ongelmien syistä on käynnissä parhaillaan tutkimuksia, joista kiinnostavimmat päättyvät vuonna 2023 (TRIAD) ja 2016 (YEAH). Työkyvyttömyyseläkkeistä suurin osa johtuu mielenterveyshäiriöistä. Olennaista olisi tietää tarkemmin mistä häiriöistä. Onko kyse masennuksista vai persoonallisuushäiriöistä? Kaipaisin kattavampaa tutkimustietoa ihmisten pahoinvoinnista.

Naisia on avohoidossa mielenterveyden syistä enemmän kuin miehiä (paitsi alle 12-v). Vastaavasti miehiä hoidetaan pääosin naisia enemmän sairaalassa. Yksinkertainen (hölmö) tulkinta: Naiset puhuvat ja miehet kärvistelevät sairaalaan asti.

Haluaisin yksinkertaisesti ja mustavalkoisesti nimetä tämän päivän mielenterveysongelmille kolme syytä: internet, ihmisen etääntyminen muusta luonnosta ja yhteisöjen puuttuminen. Olen kiinnostunut myös ihmisten elämänkaaren kehityskriisien selviämistarinoista, temperamenteista ja persoonallisuuksista rinnastettuna mielenterveyteen.

Elämme siinä yhteiskunnassa, jossa ruuan ja asunnon eteen ei välttämättä tarvitse tehdä paljoakaan. Hyvinvointiyhteiskunnaksikin tätä nimitetään. On paljon ihmisiä, jotka persoonallisuutensa vuoksi pärjäävät tällaisessakin maailmassa hyvin. Tarjolla olevat työt ja elämisen vaihtoehdot tarjoavat kuitenkin enenevälle määrälle ihmisiä valtavia haasteita. Riippuvuuden fysiologia sairastuttaa yhä enemmän, koska riippuvuuksien aiheuttajia on tarjolla enemmän. Elämien vertaileminen, yksilökeskeisyys ja nautintohakuisuus rikkovat perheitä ja ennaltaehkäisevät syntyvyyttä.

Kaupungistuminen latoo yhteen ja päällekkäin ihmisiä, joista osa löytää toisensa ja elämä on laadukasta ja osa jää työkyvyttömyyseläkkeltä katselemaan ikkunan (verkon) takaa. Mielenterveyttä parantavat metsät ovat liian kaukana. Alikoulutus takaa ahdistavaa työtä eikä opiskelu esimerkiksi kinesteettisille, itsekurittomille tai valokuvamuistiin taipuvaisille suju netin kautta.

Mitä ratkaisuja on? Taantuma, valtion maaseutuavustukset, erilainen kaavoittaminen, antautuminen asioiden taipumukseen järjestyä itsestään vai jotain muuta?


Kati


Lähteet:
Suomen tilastokeskus: "Pienituloisuuden kehitys Suomessa 1966–2017" ja
Opetus- ja kultturiministeriö: 30/2018 "Suomalaisten objektiivisesti mitattu fyysinen
aktiivisuus, paikallaanolo ja fyysinen kunto"
THL: Psykiatrinen erikoissairaanhoito 2017

Kiitos, että olet.

Ehdokkaana oleminen eduskuntavaaleissa ei ollut helppoa. Sitä asettaa itsensä näkyväksi, altistaa itsensä kritiikille ja hetkestä toiseen kertomaan miksi juuri minä olisin hyvä valinta. Siksi yhden arvostetun ihmisen lause: "Kiitos, että olit ehdokkaana" lämmitti ja sai ehdokkuuden kertaheitolla vaivan arvoiseksi.

Eniten tietysti ehdokkuudelle toivat arvoa ne HUIKEAT 368 rohkeaa, minuun uskovaa ihmistä. Heidän ansiostaan en tunne häpeää ja jaksan jatkaa.

Tämä oli muistaakseni viides kerta, kun olen vaaleissa ehdokkaana, mutta ensimmäinen kerta eduskuntavaaleissa. Erityisen vaikeaksi ehdokkaana olemisen teki tällä kertaa se, että edustin jotain tuntematonta uutta. Sellaista yhteisöä, jota ei ole aikaisemmin ollut olemassa, sellaista, joka rinnastettiin muihin pienpuolueisiin, joka tahdottiin lokeroida johonkin, koska siten se olisi helpompi ymmärtää. Epäilyksen ja ennakkoluulojen määrä oli (on edelleen) valtava. Ihastuksen ja kannustuksen määrä saattoi olla suurempi, mutta ne eivät koettelekaan voimia. 

Asetin itseni tietoisesti haavoittuvaksi, koska uskon ja haluan liikenytin olevan politiikan nykypäivää. En voi enää palata perinteisiin puolueisiin. En tiedä mikä olisi sopiva vertaus, mutta tunne on vähän sama kuin, että on päässyt älypuhelinten käytön makuun, niin ei voi enää palata tavallisiin kännyköihin. 

Henkilökohtaisilta ominaisuuksiltani en ole paras vaihtoehto viemään uutta toimintamallia eteenpäin, koska en ole myyvä puhuja. Harvoin saan ketään vakuutettua ensi-puhumalla puolelleni. Paras vaihtoehto olen kuitenkin viemään uusia asioita eteenpäin, koska minulta ei puutu rohkeutta tekoihin silloin, kun tiedän jonkun asian hyväksi. Tämän rohkenen kirjoittaa siksi, että olen kuullut siitä niin usein, en siksi, että itse kokisin niin.

Olen saanut politiikassa toimiessani oppia mitä puolue tarkoittaa, ihan mikä tahansa puolue. Ymmärrän, että puolueita halutaan äänestää, koska niiden ajatellaan ajavan tietynlaisia asioita, ja tietyltä kannalta. Se antaa tavallaan jonkinlaisen tiedon arvoista, joihin voi itse samaistua. Seurasin nettikyselyä, jossa ihmiset saivat kertoa mitä vasemmistolaisuus ja oikeistolaisuus heille tarkoittavat. Määritelmät olivat kuten arvelinkin, että vasemmistolaisuus oli köyhien ja julkisen omistuksen asiaa ja oikeistolaisuus oli varakkaiden ja yksityisten omistusten asioita. Perussuomalaiset määriteltiin maahanmuuton vastustajiksi, keskustalaiset maaseudun tukijoiksi ja vihreys tarkoitti luonnonsuojelua ja kaupunkilaiselämää.

Itse luin netistä ennen vaaleja eri puolueiden arvot. Oikeistolaisilla ja vasemmistolaisilla oli toistensa kanssa samoja arvoja ja pystyin itse olemaan jokaisen puolueen arvojen kanssa samaa mieltä.

Tahto saada Suomesta kaikille hyvä paikka elää on kaikkien tavoite. En usko enää, että perinteiset rikkaat ja köyhät jaottelut ovat olennaisia poliittisissa päätöksissä. Ja kukaan ei halua rikoksia tekeviä maahanmuuttajia ja kaikki haluavat säilyttää Suomen luonnon. Kukaan ei tahdo, että Suomessa on köyhyyttä. Valtakunnan tasolla on valtavasti päätettäviä asioita eikä niitä voida lokeroida vain tietyn puolueen omiksi. 

Puolueohjelmiin voidaan kirjoittaa tiettyjä asioita, mutta niistä joudutaan kuitenkin joustamaan esimerkiksi hallitusneuvotteluissa. Kaikkea on mahdotonta kirjoittaa etukäteen eivätkä kaikki ihmiset puolueen sisällä ole kaikesta puolueohjelmaan kirjoitetusta samaa mieltä. Eivätkä päättäjät voi tietää miten päätökset ruohonjuuritasolla vaikuttavat, jollei ruohonjuuritasolta kysytä. Kyselyt neljän vuoden välein eivät toimi, jos halutaan pyrkiä parempaan.

Vallassa olevat aatteelliset puolueet aiheuttavat valtavasti periaatteellista vastakkainasettelua, joka ei mahdollista omaa ajattelua ja aitoa keskustelua. Poliittinen päätöksenteko tarvitsee luottamusta. Voitaisiin rohkeasti koittaa tiettyjä toimintaehdotuksia ja yrittää sitten jotain muuta, jos homma ei toimi. Tämä edellyttää tietysti jatkuvaa kansalaisten kuuntelemista.

Kirjoitukseni tarkoitus oli kannustaa haavoittuvuuden esille tuomiseen. Mitään hyvää ei voi saada ilman sitä.


Kati

Yhteiskunnan uudelleenkeksiminen

Politiikan keskusteluissa, erityisesti näin vaalien alla, korostuu ratkaisuehdotukset yksittäisiin ongelmiin. On tietysti hyvä, että ehdotuksia on ja niillä halutaan parantaa kansalaisten olosuhteita. Tarvitsemme kuitenkin uuden kokonaisvaltaisemman vision ja suunnitelman.

Yhteiskunta on muuttunut ja muuttuu jatkuvasti nopealla tahdilla. Poliittisten päätösten pitää syntyä nopeammin. Ratkomme tällä hetkellä jälkijunassa ongelmia ja ratkaisut ovat ilmestyttyään jo auttamattomasti myöhässä. Meidän on kyettävä uudistamaan ajatteluamme.

Kaikesta alkaa olla pulaa. Maapallon kantokyky on koetuksella, talous on heikkenemässä ja elämme velkarahalla. Sosiaalinen kestävyys on sietokykymme rajoilla. Hyvinvointia on, mutta se on keskittynyt vain harvoille, se hupenee ja sitä arvotetaan pääosin materialistisin mittarein.

On aika siirtyä uudenlaiseen ajattelumaailmaan. Puolueiden takertuminen yksittäisiin kysymyksiin ja energian tuhlaaminen niiden läpivientiin jälkijunassa pitää siirtää keskusteluun arvoista ja luottamuksesta. Kaikki puolueet tahtovat hyvää ja se on loistava lähtökohta. On alettava ymmärtämään, että yhteiskunta koostuu yksilöllisistä ihmisistä, joista jokaisella on oma arvonsa ja oma osuutensa hyvinvoinnin luomisessa. Yhteiskuntarakenteen tulee mahdollistaa yhdessä toimiminen ja ohjailla toimintaa arvojen pohjalta, tutkia vaikuttavuutta, antaa vapaudet kokeilla uusia toimintoja, hylätä toimimattomat tavat, mahdollistaa jatkuva kehittyminen ja joustaa luonnollisessa evoluutiokehityksessä.

Kokemuksellisuus pitää nostaa arvoon, sitä pitää mitata ja mukauttaa toimintoja niin, että kokemus hyvinvoinnista vahvistuu. Ei voida vaan luoda erilaisia neljän vuoden puolueohjelmia ja ajaa niitä silmät ummessa. Maailma muuttuu, ihmisten yksilölliset tarpeet jäävät huomiotta. Emme ratkaise Suomen ongelmia populistisilla sloganeilla. Ratkaisemme ongelmat uudenlaisella ajattelulla, yhteistyöllä ja luottamuksella.

Jokaikinen ihminen ratkaisee, että jokaikinen voi hyvin. Hyvinvointia ei tule ajaa vain tietylle ryhmälle vaan jokaiselle ihmiselle. Tämä onnistuu vain luottamalla, että kukaan ei tahdo toiselle pahaa, ja kunnioittamalla jokaisen kokemusta ja osaamista. 

Vetoan päättäjiin, että uudistakaa ajattelunne! ..Mieluiten mahdollisimman pian, että minäkin saisin kokea hyvinvointiyhteiskunnan. Teen myös parhaani, luotan ja tarjoan oman erityispiirteeni yhteiskunnan hyväksi.

Sisäpiiriläinen vaalikentillä

Olen keskustellut muiden ehdokkaiden kanssa yhteisissä vaalitapahtumissa. En mainitse tässä pirkkalalaisia ehdokkaita, koska heidät tunnen liian hyvin.

Pyysin muutamia ehdokkaita, jos heidät valitaan eduskuntaan, edistämään kansalaisten osallistumisen mahdollisuuksia omissa puolueissaan. Ehdokas Esa Järvenpää (SDP) ja ehdokas Petri Rajala (Kok) olivat hyvin kiinnostuneita keskustelemaan ja kertoivat haluavansa kuulla enemmän mielipiteitä sekä valtakeskittymiä pois päätöksenteosta. Samoin teki Joni Kumlander (SDP), mutta hänet tunnen entuudestaan, joten jätän mainitsematta. Jocka Träskbäck (Kok) oli hauska, hän puhui niin paljon ja nopeasti, etten pysynyt perässä.

Töykein oli Arto Satonen (Kok), joka ei halunnut kuulla mitään. Hän kyllä aloitti kuuntelemisen, mutta kun tajusi, että olen ”Hjalliksen porukkaa”, niin ei halunnut kuulla enempää.

Sofia Vikmanin (Kok) kanssa olin samassa vaalipaneelissa, josta jäi minulle ja ainakin yhdelle kuulijallekin sama olo; hän puhuu paljon, mutta ei sano mitään. Samaisessa vaalipaneelissa loistivat Hanna Holma (Kesk) ja Heli Piirainen (Vas).

Pentti Hietasesta (KD Sit) en sano mitään, koska hän on vaan niin ihana ja se on subjektiivinen näkemys.

Olisihan minulla analyysiä Liike Nyt-ehdokkaistakin, mutta jätän seuraavaan kertaan. Huipputiimi meillä on, hauskoja kommelluksia ja uusia kaveruuksia. Jopa Yrjö Schafeitelistakin, vaikka hän onkin vaalikoneissani viimeinen ehdokkaani. Hänen kanssaan tasoitamme kansalaisdemokratiaa hyvin.

TASA-ARVOISUUS

Minua tympii naisten tasa-arvosta vouhottaminen. On tärkeää, että tästä on aikoinaan noussut kohu ja asioita on saatu parannettua, mutta nyt saisi jo riittää. On typerää, että esimerkiksi luottamustoimielimeen pitää valita molempia sukupuolia saman verran (max 10% heitto). Ihmisiä voi lajitella muillakin perusteilla kuin vain sukupuoleen perustuvilla. Tällä nykyisellä järjestelmällä tehtäviin ei valita parhaita henkilöitä.

Naisjärjestöjen vaatimus, että seuraavan EU-komissaarin pitää olla nainen, on typerä ja naisia alentava. En minä ainakaan haluaisi tulla valituksi johonkin tehtävään vain siksi, että olen nainen. Miksei hallituksiin ja muihin toimielimiin valittaisi esimerkiksi puolet ekstroverttejä ja puolet introverttejä. Tämä rajaisi taas sopivimmat pois, mutta ainakin porukassa olisi puhujia ja kuuntelijoita (hieman karrikoiden ilmaistuna). Tai valittaisiin puolet lyhyitä ja puolet pitkiä (ryhmäkuvat onnistuisivat helpommin).

Ihmisten välinen tasa-arvo on se aihe, josta pitäisi puhua, ja johon kiinnittää konkreettiset toimenpiteet. On edelleen käsityksiä, että johtajien tulisi olla hyviä puhujia ja määrääviä. Tai että mielenterveysongelmista kärsivät olisivat heikompia ihmisiä kuin verisuonisairauksista kärsivät.

Kyllä ihmiskunnan vaikeudet korostuvat siinä, että kaikenlaisilla ihmisillä ei ole tasa-arvoista asemaa. Että annetaan mielikuvien vaikuttaa siihen kuka pärjää ja kuka ei, ketä kuunnella ja ketä ei. Että ei anneta hiljaisille tai hitaammille mahdollisuutta tulla kuulluiksi.

Ehdotan siis, että kaikkiin tehtäviin tehdään perusteltu hakemus. Tehtäviin palkkaavat valitsevat kokonaisuuden kannalta parhaat vaihtoehdot. Rekrytoijilta edellytetään ryhmädynamiikan osaamista ja tunneälyä.

Kaikesta ei välttämättä tarvitse säätää lakeja. Ehdotan, että ihmisten välisestä tasa-arvosta keskustellaan, jotta se nähtäisiin muunakin kuin sukupuoli- tai raha-asiana.

Mitä jos puolueita ei olisi?

Mitä jos nykypuolueita ei olisi? Jos poliittinen puoluejärjestelmä alkaisi alusta, niin millaisia puolueita syntyisi. Liike Nyt ei ole puolue vaan uusi vaikuttamisen alusta. Silloin kun nykyisiä puolueita on muodostettu, niin maailma on ollut aivan erilainen. Tietoa ei ole pystytty välittämään digitaalisesti kuten nyt. Lähes kaikki muu on uudistunut, mutta poliittinen päätöksentekojärjestelmä on yhä sama vanha.

Puolueisiin kuuluu vain 6% suomalaisista. Liike Nyt antaa lopuille mahdollisuuden osallistua päätöksiin. Tänä päivänä ihmiset, erityisesti nuoret, haluavat osallistua ja vaikuttaa helposti nykyteknologiaa hyödyntäen. Suunnitteluun, keskusteluun ja päätösten tekemiseen osallistutaan tänä päivänä suurelta osin netin välityksellä.

Maailma muuttuu nopeasti ja päätöksiä pitää pystyä tekemään nopeasti. Kykenemättömyys tehdä yhteistyötä yli puoluerajojen hidastaa päätöksentekoa ja aiheuttaa kohtalokkaita kompromisseja. Asioita pitää käsitellä asioina eikä pohtia niitä puolueen vaaliohjelman pohjalta. 

Liike Nyt jakaa faktoihin perustuvaa tietoa ja esittää päätöksistä asiantuntijoiden argumentit puolesta ja vastaan. Keskusteluihin voi osallistua tai niitä voi vain seurata ja siten muodostaa oman mielipiteensä. Kaikesta ei tarvitse tietää tai olla kiinnostunut, mutta voit osallistua äänestyksiin asioista, jotka ovat sinulle tärkeitä.

Liike Nytin edustajat äänestävät eduskunnassa päätöksistä jäsentensä enemmistön mielipiteen mukaisesti. Ilmoittamalla yhteystietosi osoitteessa: www.liikenyt.fi/liity-mukaan, niin pääset vaikuttamaan millainen tulevaisuuden Suomi on.

Onko yksinäisyys megatrendi?

Valtio ohjaa hyvään elämään. Politiikalla päätetään miten. Ihminen kokee hyvän elämän.

Ihmisellä on kaksi oleellista psyykkistä perustarvetta; turvallisuus ja johonkin kuuluminen. Huoleni on suomalaisten yhteisöllisyys ja sen vaje. Pohdin aihetta megatrendin, nimeltä ”kaupungistuminen”, näkökulmasta.

Kaupungistuminen on aihe, jonka tapahtumista en voi kiistää ja, jonka toteutumisen väistämättömyyttä äänestin viime viikolla puoltavani. Mielipiteeni ja tahtotilani vaihtelevat, koska en ole vakuuttunut kaupungistumisen hyvyydestä tai huonoudesta. Epäilyni kaupungistumisen hyvyydestä perustuu ihmisen perustarpeeseen kuulua johonkin yhteisöön. Voisi ajatella, että kun ihmiset asuvat lähellä toisiaan, niin yhteisöllisyys lisääntyy, mutta asia vaikuttaisi olevan päinvastoin. Kaupungistumisen myötä ihmiset joutuvat hakemaan oman heimonsa harrastuksista, netin some-ryhmistä tai erilaisista yhteisen ajattelumaailman liikkeistä.

Omassa elämänpiirissäni on valtavasti yksinäisiä ihmisiä. On nuoria, jotka ovat etsivät itseään ja eksyttyään eivät löydä turvaa perheestään. On nuoria, keski-ikäisiä ja vanhoja aikuisia, jotka eivät ole löytäneet omaa yhteisöään tai ovat kadottaneet sen. Heitä mietin, kun pohdin suhtautumistani kaupungistumiseen. Mietin myös niitä hätäkeskuksen linjat täyttäviä ihmisiä, jotka kaipaavat laastaria haavoihin tai pizzaa krapulaan. Ja myös heitä, jotka soittavat päivittäin ”auttavaan puhelimeen” saadakseen vain puhua jonkun kanssa.

Poliittiset päätökset ohjailevat ihmisten elämää ja toisinaan tehdyt väärät päätökset vaikuttavat kauaskantoisesti ja parantuvat uusilla päätöksillä hitaasti. Eri näkökulmin etsin syitä miksi luonnollisen yhteisöllisyyden muodostuminen on vaikeutunut ja miten sen muodostumista voisi valtiollisin päätöksin parantaa. Yksinäisyys ei välttämättä ole lisääntynyt, mutta koettu yksinäisyys on.

Ihminen noudattaa lakeja paremmin kuin vain toivetta yhteisestä hyvästä. Peräänkuulutan itseltäni ja muilta päättäjiltä, SoTea ja muita päätöksiä tehdessään, kykyä pohtia ja tulkita vaikutuksia ihmisen perustarpeisiin. Välitön taloudellinen hyöty voi koitua pidemmällä juoksulla tappioksi.

Politics error - Update required

Tällä hetkellä päättäjien kyky hoitaa asioita on invalidisoitunutta. Rahaa käytetään miljoonia esimerkiksi uusien asuinalueiden suunnitteluun tai terveydenhuollon uudistukseen, mutta päätösten tekeminen ontuu. Joko päätöksenteko on äärimmäisen hidasta tai sitten päätöksiä ei synny lainkaan.

Vika ei ole minkään puolueen yksin vaan kaikkien yhdessä. Jokainen puolue tuo esille vain tietyn kohderyhmän asioita, pitää kiinni omista ideologioistaan tai mielistelee omia äänestäjiään, jolloin asioiden kokonaisuus ja tarkoitus jää toisarvoiseksi tai unohtuu. Syyllistä ei kuitenkaan ole eikä sitä edes etsitä, sillä joskus asioiden on vaan aika muuttua.

Ihmisistä yli 90 % ei kuulu mihinkään puolueeseen. Heissä on eri alojen asiantuntijoita, ihmisiä, joilla on kokemusta, toiveita paremmasta ja halua vaikuttaa ympäristöä ja itseä koskeviin päätöksiin. Kyselyni perusteella he eivät halua kuulua mihinkään puolueeseen, koska eivät halua leimautua tiettyihin arvoihin ja kärsivällisyys tai aika eivät riittäisi.

Puolueisiin kuuluvilla ajatukset ovat samoja, mutta suurinta heillä on ollut turhautuminen. Monet kokevat, etteivät päättäjiksi valittuaankaan pääse vaikuttamaan asioihin. Olen kokenut itsekin kaiken saman.

Uskon Liike Nytin tuoman vaikuttamisen alustan olevan ratkaisu päätöksenteon ongelmiin. Siellä asioita esitellään neutraalin tiedon pohjalta, niistä keskustellaan eri näkökulmista ja tehdään päätös demokratian mukaisesti.

Kuka tahansa voi ehdottaa päätökseen vietäviä asioita. Ei toimita vain yhden oletetun ryhmän puolesta vaan kaikkien puolesta. Argumentoidaan toki laidasta laitaan ja se onkin olennaisen tärkeää. Ja mikä itselle tärkeintä, kaikessa päätöksenteossa huomioidaan sen vaikutukset ilmastoon ja ympäristöön. 🌲 


Paljon kuulen Liike Nyt-kritiikkiä ja naureskelua, mutta minua kannustaa eniten se, että jo nyt moni aikaisemmin politiikkaa karttanut on innostunut osallistumaan. Politiikasta on helppo innostua, kun tietoa jakaa ilman kapulakieliä ja vaikuttaminen koetaan mahdolliseksi.

Paremman tulevaisuuden vuoksi toivon, että mahdollisimman moni suomalainen liittyy mukaan tekemään yhteisiä päätöksiä. 

https://liikenyt.fi/liity-mukaan/

"Sullon kauniit kasvot, muttei niin terävä pää"

Minua on petetty! Sen teki jonkinlainen ideologia. Kuntalaiset äänestivät minut vaalein valtuustoon ja keräsin ääniä myös puolueelleni (jo kolmansissa vaaleissa). Puolue ei kuitenkaan katsonut minun olevan sopiva tiettyihin luottamustehtäviin. Kuulin mm. saaneeni ääniä ”kauniilla kasvoilla” ja erityiseen luottamustehtävään pitää saada ”pitkään toiminut, paikan ansainnut” henkilö, jota ”ihmiset eivät vain ymmärrä äänestää”. 

En ole ainoa kokemusteni kanssa. Tämän näkee äänestystuloksista ja luottamuspaikkajaoista. Samaa kuulee kansanedustajiltakin. Mikä on demokratian tila Suomessa?

Henkilökohtaisella tunnetasolla tällä ei ole enää niin suurta merkitystä, mutta miksi sitten edes äänestää. Miksi kannustaa ihmisiä äänestämään, kun sillä ei ole mitään merkitystä? 

Koska jokaisessa puolueessa on oma ideologinen”ryhmäkurinsa”, olen muuttanut suosituksiani ehdokasvalinnan tekemiseen.

Päivitetyt suositukseni ovat seuraavanlaiset:

1. Lue puolueohjelmat tarkasti ja äänestä puoluetta, jonka ohjelman kanssa olet varmasti samaa mieltä. Naamasta viis.
   
   Tai
   
   
2. Äänestä arvojesi mukaista, helposti lähestyttävää ihmistä ja suoran demokratian kannattajaa.
   
   Tällä yhdistelmällä pääset äänestämään yksittäisistä asioista, (useammin kuin neljän vuoden välein) saatat saada omia ideoitasi SUORAAN eduskuntakäsittelyyn, ja arvosi jakava edustaja vaikuttaa valmisteluihin.

Suosittelen lämpimästi kakkosvaihtoehtoa. Siihen on kyllä tällä hetkellä valittavana vain kansanLiike Nyt. 

Aktiivimalli

Aktiivimallin tarkastelu inhimilliseltä kannalta

Olen työtön. Minun tulee 65:n päivän aikana tehtävä 18 tuntia normipalkattua työtä, ei enempää eikä varsinkaan vähempää. Kuka haluaa palkata minut noin 2,5 päiväksi? Mitä jos teen töitä yli 18 tuntia? Sitten raportoin ja lähettelen todistuksia, että paljonko olen tienannut. Mielummin teen töitä tasan 18 tuntia, koska inhoan byrokratiaa. Malli kannustaa (painostaa) aktiivisuuteen, mutta ei sellaisen työn löytämiseen ja tekemiseen, joka olisi kaikinpuolin palkitsevaa.

Selkeämpää ja kannustavampaa olisi perustulo, jonka päälle voisin alkaa tienaamaan. Poistuisi turhanpäiväinen byrokratia ja malli kannustaisi tekemään töitä.

Pahennukselle alttiina

Luin arvostamani rovasti Arto Köykän kolumnin (Aamulehti 20.1.19) "Yhteiskunta tarvitsee renttunsa". Teksti ei herättänyt minussa juuri mitään tunteita tai oivalluksia. Saattaa johtua siitä, että asiasisältö on minulle itsestäänselvää tai siitä, että ymmärrykseni ei riitä. Kirjoittaja kuitenkin kertoi olevansa pettynyt, jos ei saisi edes jostain paheksuntaa. Teki mieli alkaa etsimään tekstistä jotain, jota voisi paheksua ja niinpä aloin ajattelemaan.

Köykän unelmien kaupunkikuvaan kuuluvat torilla istuskelevat "ulkoilmamiehet". Toisaalla Suomessa on aikaisemmin uutisoitu, että joku halusi lakaista "ihmisroskat" pois kaduilta. Jotkut kertovat torimiesten aiheuttavan surua, joillekin he aiheuttavat pelkoa. Mikä torilla istuskelevissa, elämän runteleman näköisissä kasvoissa tunteita herättää? Se on jokaiselle henkilökohtaista.

Omat tunteeni ovat ohi kävellessä aikalailla neutraaleja. Samanlaisia kuin kävellessä kenen tahansa ohi. Tunteiden havaitseminen itsessä vaati syvempää tunteiden tarkastelua. Seuraavanlaisia tunteita havaitsen itsessäni:

- Mielihyvää siitä, että torilla on ihmisiä, joilla on aikaa istuskella pitkiäkin aikoja.
- Harmitusta siitä, että itsellä ja läheisilläni on liikaa aikataulutettua elämää.
- Ahdistusta ajatuksesta, että joillekin ihmisille herää heistä negatiivisia tunteita.
- Ihailua heidän häpeilemättömyydestään.
- Surua, jos heillä ei ole rahaa, ruokaa tai rakkautta.
- Pettymystä, että he ovat antaneet periksi.
- Auttamishalua, josko jokin sanani tai tekoni olisi tarpeen.
- Iloa, että voi kohdata kiireettömiä ihmisiä.
- Tyytyväisyyttä, että elämässäni on rakkaita ihmisiä.

Maailmassa elää ja on elänyt päihteiden suurkuluttajia, jotka ovat vaikuttaneet muiden ihmisten elämään upealla tavalla. Saman ovat tehneet ja tulevat tekemään myös monet päihteettömät ihmiset.

Yrittäkäämme siis auttaa, jos joku vaikuttaa apua kaipaavan, mutta älkäämme yrittäkö survoa kaikkia samaan yhteiskunnan ihannemuottiin. En valitettavasti löytänyt Arto Köykän kirjoituksesta mitään paheksuttavaa, mutta sainpahan perspektiiviä tämänhetkiseen ajatteluuni.


Kati

Presidentin puhe

Luin presidentin uudenvuodenpuheen jälkikäteen, herättyäni iltapäivällä. Olin ollut edellisen yön töissä. Luin kirjoituksia, joita puhe oli herättänyt eri medioissa. Kuuntelin presidentin uudenvuodenpuheen, koska eräässä kirjoituksessä kerrottiin, että puheen painotukset ja käänteinen sanajärjestys tulisi vain kuultaessa ilmi.

Pidin erityisesti kohdasta, jossa presidentti mainitsi halun väärinymmärtää vs yrittää ymmärtää. Ajattelin, että sen lauseen ansiosta monille on vaikeaa alkaa kritisoimaan puhetta. Siitä tuli mieleeni myös aikaisemmin lukemani juttu, jossa Ville Niinistöä syytettiin tahallisesta väärinymmärtämisestä. Se onkin varmaan oppositiossa olemisen haaste ja kenties myös koettu tarkoitus. Joskus keskustelua on hauska tahallaan väärinymmärtää, mutta usein se hauskuus on vain yksipuolista, jolloin siitä oikeastaan poistuu koko hauskuus.

Pidin puheessa myös kohdasta, jossa sain kuvitella presidentin katselevan päiväkotilapsia toriretkellä heidän siitä mitään tietämättä.

Presidentti puhui mielestäni maahanmuutostakin hienosti. Hän otti hienotunteisesti kantaa, ettei hyväksy maahanmuuttajien tekemiä rikoksia, ja samalla kuitenkin kannusti vastaanottamaan maahanmuuttajia. Tämä aihe minua presidentin puolesta hieman jännitti. Aihe vaikuttaa olevan niin tulenarka. Tunsin kuitenkin helpotusta ja ihailua miten hienosti hän ymmärsi maahanmuuttajia vastustavia ja silti kannusti kansalaisia auttamaan maahan muuttavia.

No, nyt kuitenkin Vihreiden kansanedustaja Ozan Yamar on kritisoinut puheen kohtaa, jossa kehoitetaan "Kantamaan vastuu, myös omiaan ohjaamalla". Itse olin ymmärtänyt sen myös suomalaisia koskevaksi kehoitukseksi, yhteisöllisyyteen kannustavaksi. Myös meissä maassa-asuvilla on havaittavissa lakiemme ja arvojemme vastaista toimintaa.

Henkilökohtaisesti kaikista kiinnostavin kohta presidentin puheessa oli suoran demokratian ja uusien liikkeiden viittaukset. Arvostan presidenttiä ja hänen mielipiteitään niin suuresti, että pelkäsin hänen kritisoivan Liike Nyt -ryhmää. Hätäpäissäni tulkitsinkin hänen kritisoivan Liikettä, koska ajattelin hänen pelkäävän meidän olevan radikalisoituvia. Pelkoni taisi olla turha.

Puhetta voi siis ymmärtää väärin tahallisesti tai tahattomasti, positiivisesti tai negatiivisesti. Sanonta savolaisista, jossa "vastuu siirtyy kuulijalle" pätee näköjään myös muualla Suomessa.

Kaiken kaikkiaan toivon, että usko hyvään voittaa uskon pahaan.