Onko yksinäisyys megatrendi?

Valtio ohjaa hyvään elämään. Politiikalla päätetään miten. Ihminen kokee hyvän elämän.

Ihmisellä on kaksi oleellista psyykkistä perustarvetta; turvallisuus ja johonkin kuuluminen. Huoleni on suomalaisten yhteisöllisyys ja sen vaje. Pohdin aihetta megatrendin, nimeltä ”kaupungistuminen”, näkökulmasta.

Kaupungistuminen on aihe, jonka tapahtumista en voi kiistää ja, jonka toteutumisen väistämättömyyttä äänestin viime viikolla puoltavani. Mielipiteeni ja tahtotilani vaihtelevat, koska en ole vakuuttunut kaupungistumisen hyvyydestä tai huonoudesta. Epäilyni kaupungistumisen hyvyydestä perustuu ihmisen perustarpeeseen kuulua johonkin yhteisöön. Voisi ajatella, että kun ihmiset asuvat lähellä toisiaan, niin yhteisöllisyys lisääntyy, mutta asia vaikuttaisi olevan päinvastoin. Kaupungistumisen myötä ihmiset joutuvat hakemaan oman heimonsa harrastuksista, netin some-ryhmistä tai erilaisista yhteisen ajattelumaailman liikkeistä.

Omassa elämänpiirissäni on valtavasti yksinäisiä ihmisiä. On nuoria, jotka ovat etsivät itseään ja eksyttyään eivät löydä turvaa perheestään. On nuoria, keski-ikäisiä ja vanhoja aikuisia, jotka eivät ole löytäneet omaa yhteisöään tai ovat kadottaneet sen. Heitä mietin, kun pohdin suhtautumistani kaupungistumiseen. Mietin myös niitä hätäkeskuksen linjat täyttäviä ihmisiä, jotka kaipaavat laastaria haavoihin tai pizzaa krapulaan. Ja myös heitä, jotka soittavat päivittäin ”auttavaan puhelimeen” saadakseen vain puhua jonkun kanssa.

Poliittiset päätökset ohjailevat ihmisten elämää ja toisinaan tehdyt väärät päätökset vaikuttavat kauaskantoisesti ja parantuvat uusilla päätöksillä hitaasti. Eri näkökulmin etsin syitä miksi luonnollisen yhteisöllisyyden muodostuminen on vaikeutunut ja miten sen muodostumista voisi valtiollisin päätöksin parantaa. Yksinäisyys ei välttämättä ole lisääntynyt, mutta koettu yksinäisyys on.

Ihminen noudattaa lakeja paremmin kuin vain toivetta yhteisestä hyvästä. Peräänkuulutan itseltäni ja muilta päättäjiltä, SoTea ja muita päätöksiä tehdessään, kykyä pohtia ja tulkita vaikutuksia ihmisen perustarpeisiin. Välitön taloudellinen hyöty voi koitua pidemmällä juoksulla tappioksi.