TASA-ARVOISUUS

Minua tympii naisten tasa-arvosta vouhottaminen. On tärkeää, että tästä on aikoinaan noussut kohu ja asioita on saatu parannettua, mutta nyt saisi jo riittää. On typerää, että esimerkiksi luottamustoimielimeen pitää valita molempia sukupuolia saman verran (max 10% heitto). Ihmisiä voi lajitella muillakin perusteilla kuin vain sukupuoleen perustuvilla. Tällä nykyisellä järjestelmällä tehtäviin ei valita parhaita henkilöitä.

Naisjärjestöjen vaatimus, että seuraavan EU-komissaarin pitää olla nainen, on typerä ja naisia alentava. En minä ainakaan haluaisi tulla valituksi johonkin tehtävään vain siksi, että olen nainen. Miksei hallituksiin ja muihin toimielimiin valittaisi esimerkiksi puolet ekstroverttejä ja puolet introverttejä. Tämä rajaisi taas sopivimmat pois, mutta ainakin porukassa olisi puhujia ja kuuntelijoita (hieman karrikoiden ilmaistuna). Tai valittaisiin puolet lyhyitä ja puolet pitkiä (ryhmäkuvat onnistuisivat helpommin).

Ihmisten välinen tasa-arvo on se aihe, josta pitäisi puhua, ja johon kiinnittää konkreettiset toimenpiteet. On edelleen käsityksiä, että johtajien tulisi olla hyviä puhujia ja määrääviä. Tai että mielenterveysongelmista kärsivät olisivat heikompia ihmisiä kuin verisuonisairauksista kärsivät.

Kyllä ihmiskunnan vaikeudet korostuvat siinä, että kaikenlaisilla ihmisillä ei ole tasa-arvoista asemaa. Että annetaan mielikuvien vaikuttaa siihen kuka pärjää ja kuka ei, ketä kuunnella ja ketä ei. Että ei anneta hiljaisille tai hitaammille mahdollisuutta tulla kuulluiksi.

Ehdotan siis, että kaikkiin tehtäviin tehdään perusteltu hakemus. Tehtäviin palkkaavat valitsevat kokonaisuuden kannalta parhaat vaihtoehdot. Rekrytoijilta edellytetään ryhmädynamiikan osaamista ja tunneälyä.

Kaikesta ei välttämättä tarvitse säätää lakeja. Ehdotan, että ihmisten välisestä tasa-arvosta keskustellaan, jotta se nähtäisiin muunakin kuin sukupuoli- tai raha-asiana.

Mitä jos puolueita ei olisi?

Mitä jos nykypuolueita ei olisi? Jos poliittinen puoluejärjestelmä alkaisi alusta, niin millaisia puolueita syntyisi. Liike Nyt ei ole puolue vaan uusi vaikuttamisen alusta. Silloin kun nykyisiä puolueita on muodostettu, niin maailma on ollut aivan erilainen. Tietoa ei ole pystytty välittämään digitaalisesti kuten nyt. Lähes kaikki muu on uudistunut, mutta poliittinen päätöksentekojärjestelmä on yhä sama vanha.

Puolueisiin kuuluu vain 6% suomalaisista. Liike Nyt antaa lopuille mahdollisuuden osallistua päätöksiin. Tänä päivänä ihmiset, erityisesti nuoret, haluavat osallistua ja vaikuttaa helposti nykyteknologiaa hyödyntäen. Suunnitteluun, keskusteluun ja päätösten tekemiseen osallistutaan tänä päivänä suurelta osin netin välityksellä.

Maailma muuttuu nopeasti ja päätöksiä pitää pystyä tekemään nopeasti. Kykenemättömyys tehdä yhteistyötä yli puoluerajojen hidastaa päätöksentekoa ja aiheuttaa kohtalokkaita kompromisseja. Asioita pitää käsitellä asioina eikä pohtia niitä puolueen vaaliohjelman pohjalta. 

Liike Nyt jakaa faktoihin perustuvaa tietoa ja esittää päätöksistä asiantuntijoiden argumentit puolesta ja vastaan. Keskusteluihin voi osallistua tai niitä voi vain seurata ja siten muodostaa oman mielipiteensä. Kaikesta ei tarvitse tietää tai olla kiinnostunut, mutta voit osallistua äänestyksiin asioista, jotka ovat sinulle tärkeitä.

Liike Nytin edustajat äänestävät eduskunnassa päätöksistä jäsentensä enemmistön mielipiteen mukaisesti. Ilmoittamalla yhteystietosi osoitteessa: www.liikenyt.fi/liity-mukaan, niin pääset vaikuttamaan millainen tulevaisuuden Suomi on.

Onko yksinäisyys megatrendi?

Valtio ohjaa hyvään elämään. Politiikalla päätetään miten. Ihminen kokee hyvän elämän.

Ihmisellä on kaksi oleellista psyykkistä perustarvetta; turvallisuus ja johonkin kuuluminen. Huoleni on suomalaisten yhteisöllisyys ja sen vaje. Pohdin aihetta megatrendin, nimeltä ”kaupungistuminen”, näkökulmasta.

Kaupungistuminen on aihe, jonka tapahtumista en voi kiistää ja, jonka toteutumisen väistämättömyyttä äänestin viime viikolla puoltavani. Mielipiteeni ja tahtotilani vaihtelevat, koska en ole vakuuttunut kaupungistumisen hyvyydestä tai huonoudesta. Epäilyni kaupungistumisen hyvyydestä perustuu ihmisen perustarpeeseen kuulua johonkin yhteisöön. Voisi ajatella, että kun ihmiset asuvat lähellä toisiaan, niin yhteisöllisyys lisääntyy, mutta asia vaikuttaisi olevan päinvastoin. Kaupungistumisen myötä ihmiset joutuvat hakemaan oman heimonsa harrastuksista, netin some-ryhmistä tai erilaisista yhteisen ajattelumaailman liikkeistä.

Omassa elämänpiirissäni on valtavasti yksinäisiä ihmisiä. On nuoria, jotka ovat etsivät itseään ja eksyttyään eivät löydä turvaa perheestään. On nuoria, keski-ikäisiä ja vanhoja aikuisia, jotka eivät ole löytäneet omaa yhteisöään tai ovat kadottaneet sen. Heitä mietin, kun pohdin suhtautumistani kaupungistumiseen. Mietin myös niitä hätäkeskuksen linjat täyttäviä ihmisiä, jotka kaipaavat laastaria haavoihin tai pizzaa krapulaan. Ja myös heitä, jotka soittavat päivittäin ”auttavaan puhelimeen” saadakseen vain puhua jonkun kanssa.

Poliittiset päätökset ohjailevat ihmisten elämää ja toisinaan tehdyt väärät päätökset vaikuttavat kauaskantoisesti ja parantuvat uusilla päätöksillä hitaasti. Eri näkökulmin etsin syitä miksi luonnollisen yhteisöllisyyden muodostuminen on vaikeutunut ja miten sen muodostumista voisi valtiollisin päätöksin parantaa. Yksinäisyys ei välttämättä ole lisääntynyt, mutta koettu yksinäisyys on.

Ihminen noudattaa lakeja paremmin kuin vain toivetta yhteisestä hyvästä. Peräänkuulutan itseltäni ja muilta päättäjiltä, SoTea ja muita päätöksiä tehdessään, kykyä pohtia ja tulkita vaikutuksia ihmisen perustarpeisiin. Välitön taloudellinen hyöty voi koitua pidemmällä juoksulla tappioksi.

Politics error - Update required

Tällä hetkellä päättäjien kyky hoitaa asioita on invalidisoitunutta. Rahaa käytetään miljoonia esimerkiksi uusien asuinalueiden suunnitteluun tai terveydenhuollon uudistukseen, mutta päätösten tekeminen ontuu. Joko päätöksenteko on äärimmäisen hidasta tai sitten päätöksiä ei synny lainkaan.

Vika ei ole minkään puolueen yksin vaan kaikkien yhdessä. Jokainen puolue tuo esille vain tietyn kohderyhmän asioita, pitää kiinni omista ideologioistaan tai mielistelee omia äänestäjiään, jolloin asioiden kokonaisuus ja tarkoitus jää toisarvoiseksi tai unohtuu. Syyllistä ei kuitenkaan ole eikä sitä edes etsitä, sillä joskus asioiden on vaan aika muuttua.

Ihmisistä yli 90 % ei kuulu mihinkään puolueeseen. Heissä on eri alojen asiantuntijoita, ihmisiä, joilla on kokemusta, toiveita paremmasta ja halua vaikuttaa ympäristöä ja itseä koskeviin päätöksiin. Kyselyni perusteella he eivät halua kuulua mihinkään puolueeseen, koska eivät halua leimautua tiettyihin arvoihin ja kärsivällisyys tai aika eivät riittäisi.

Puolueisiin kuuluvilla ajatukset ovat samoja, mutta suurinta heillä on ollut turhautuminen. Monet kokevat, etteivät päättäjiksi valittuaankaan pääse vaikuttamaan asioihin. Olen kokenut itsekin kaiken saman.

Uskon Liike Nytin tuoman vaikuttamisen alustan olevan ratkaisu päätöksenteon ongelmiin. Siellä asioita esitellään neutraalin tiedon pohjalta, niistä keskustellaan eri näkökulmista ja tehdään päätös demokratian mukaisesti.

Kuka tahansa voi ehdottaa päätökseen vietäviä asioita. Ei toimita vain yhden oletetun ryhmän puolesta vaan kaikkien puolesta. Argumentoidaan toki laidasta laitaan ja se onkin olennaisen tärkeää. Ja mikä itselle tärkeintä, kaikessa päätöksenteossa huomioidaan sen vaikutukset ilmastoon ja ympäristöön. 🌲 


Paljon kuulen Liike Nyt-kritiikkiä ja naureskelua, mutta minua kannustaa eniten se, että jo nyt moni aikaisemmin politiikkaa karttanut on innostunut osallistumaan. Politiikasta on helppo innostua, kun tietoa jakaa ilman kapulakieliä ja vaikuttaminen koetaan mahdolliseksi.

Paremman tulevaisuuden vuoksi toivon, että mahdollisimman moni suomalainen liittyy mukaan tekemään yhteisiä päätöksiä. 

https://liikenyt.fi/liity-mukaan/

"Sullon kauniit kasvot, muttei niin terävä pää"

Minua on petetty! Sen teki jonkinlainen ideologia. Kuntalaiset äänestivät minut vaalein valtuustoon ja keräsin ääniä myös puolueelleni (jo kolmansissa vaaleissa). Puolue ei kuitenkaan katsonut minun olevan sopiva tiettyihin luottamustehtäviin. Kuulin mm. saaneeni ääniä ”kauniilla kasvoilla” ja erityiseen luottamustehtävään pitää saada ”pitkään toiminut, paikan ansainnut” henkilö, jota ”ihmiset eivät vain ymmärrä äänestää”. 

En ole ainoa kokemusteni kanssa. Tämän näkee äänestystuloksista ja luottamuspaikkajaoista. Samaa kuulee kansanedustajiltakin. Mikä on demokratian tila Suomessa?

Henkilökohtaisella tunnetasolla tällä ei ole enää niin suurta merkitystä, mutta miksi sitten edes äänestää. Miksi kannustaa ihmisiä äänestämään, kun sillä ei ole mitään merkitystä? 

Koska jokaisessa puolueessa on oma ideologinen”ryhmäkurinsa”, olen muuttanut suosituksiani ehdokasvalinnan tekemiseen.

Päivitetyt suositukseni ovat seuraavanlaiset:

1. Lue puolueohjelmat tarkasti ja äänestä puoluetta, jonka ohjelman kanssa olet varmasti samaa mieltä. Naamasta viis.
   
   Tai
   
   
2. Äänestä arvojesi mukaista, helposti lähestyttävää ihmistä ja suoran demokratian kannattajaa.
   
   Tällä yhdistelmällä pääset äänestämään yksittäisistä asioista, (useammin kuin neljän vuoden välein) saatat saada omia ideoitasi SUORAAN eduskuntakäsittelyyn, ja arvosi jakava edustaja vaikuttaa valmisteluihin.

Suosittelen lämpimästi kakkosvaihtoehtoa. Siihen on kyllä tällä hetkellä valittavana vain kansanLiike Nyt. 

Aktiivimalli

Aktiivimallin tarkastelu inhimilliseltä kannalta

Olen työtön. Minun tulee 65:n päivän aikana tehtävä 18 tuntia normipalkattua työtä, ei enempää eikä varsinkaan vähempää. Kuka haluaa palkata minut noin 2,5 päiväksi? Mitä jos teen töitä yli 18 tuntia? Sitten raportoin ja lähettelen todistuksia, että paljonko olen tienannut. Mielummin teen töitä tasan 18 tuntia, koska inhoan byrokratiaa. Malli kannustaa (painostaa) aktiivisuuteen, mutta ei sellaisen työn löytämiseen ja tekemiseen, joka olisi kaikinpuolin palkitsevaa.

Selkeämpää ja kannustavampaa olisi perustulo, jonka päälle voisin alkaa tienaamaan. Poistuisi turhanpäiväinen byrokratia ja malli kannustaisi tekemään töitä.