sunnuntai 21. heinäkuuta 2019

Mielenterveyden palo


"Mielenterveyttä tuetaan parhaiten hyvin yhteensovitetussa palvelujärjestelmässä" kirjoittavat Jaana Suvisaari (THL:n mielenterveysyksikön päällikkö) ja Kristian Wahlbeck (Mieli ry:n kehitysjohtaja) AL 21.7.2019. He kirjoittavat järjestelmän pirstaloituneisuudesta, jonka syyksi mainitsevat mielenterveyden liittymisen fyysiseen terveyteen, köyhyyteen ja syrjäytymiseen.

Artikkeli on täyttä asiaa. Kirjoittajien näkökulmat rajoittuvat kuitenkin ymmärrettävästi vain organisaatiolähtöiseen ajatteluun ja olemassaolevien ongelmien hoitamiseen. Heidän esittämiään ratkaisuja tarvitaan, mutta pääosin vain tulipalojen sammuttamiseen. Tulevaisuuden kannalta olennaista on pohtia mistä kasvavat mielenterveysongelmat johtuvat. Syyt eivät kahden lukemani tutkimuksen mukaan ole kirjoittajien mainitsemat fyysinen terveys tai köyhyys, sillä suomalaisten fyysinen terveys on pysynyt samana viimeiset kuusi vuotta ja köyhyyskään ei ole lisääntynyt saman aikajanan sisällä.

Mielenterveyteen vaikuttavat asiat ovat hyvin ammattilaisten tiedossa. Mielenterveyden ongelmien syistä on käynnissä parhaillaan tutkimuksia, joista kiinnostavimmat päättyvät vuonna 2023 (TRIAD) ja 2016 (YEAH). Työkyvyttömyyseläkkeistä suurin osa johtuu mielenterveyshäiriöistä. Olennaista olisi tietää tarkemmin mistä häiriöistä. Onko kyse masennuksista vai persoonallisuushäiriöistä? Kaipaisin kattavampaa tutkimustietoa ihmisten pahoinvoinnista.

Naisia on avohoidossa mielenterveyden syistä enemmän kuin miehiä (paitsi alle 12-v). Vastaavasti miehiä hoidetaan pääosin naisia enemmän sairaalassa. Yksinkertainen (hölmö) tulkinta: Naiset puhuvat ja miehet kärvistelevät sairaalaan asti.

Haluaisin yksinkertaisesti ja mustavalkoisesti nimetä tämän päivän mielenterveysongelmille kolme syytä: internet, ihmisen etääntyminen muusta luonnosta ja yhteisöjen puuttuminen. Olen kiinnostunut myös ihmisten elämänkaaren kehityskriisien selviämistarinoista, temperamenteista ja persoonallisuuksista rinnastettuna mielenterveyteen.

Elämme siinä yhteiskunnassa, jossa ruuan ja asunnon eteen ei välttämättä tarvitse tehdä paljoakaan. Hyvinvointiyhteiskunnaksikin tätä nimitetään. On paljon ihmisiä, jotka persoonallisuutensa vuoksi pärjäävät tällaisessakin maailmassa hyvin. Tarjolla olevat työt ja elämisen vaihtoehdot tarjoavat kuitenkin enenevälle määrälle ihmisiä valtavia haasteita. Riippuvuuden fysiologia sairastuttaa yhä enemmän, koska riippuvuuksien aiheuttajia on tarjolla enemmän. Elämien vertaileminen, yksilökeskeisyys ja nautintohakuisuus rikkovat perheitä ja ennaltaehkäisevät syntyvyyttä.

Kaupungistuminen latoo yhteen ja päällekkäin ihmisiä, joista osa löytää toisensa ja elämä on laadukasta ja osa jää työkyvyttömyyseläkkeltä katselemaan ikkunan (verkon) takaa. Mielenterveyttä parantavat metsät ovat liian kaukana. Alikoulutus takaa ahdistavaa työtä eikä opiskelu esimerkiksi kinesteettisille, itsekurittomille tai valokuvamuistiin taipuvaisille suju netin kautta.

Mitä ratkaisuja on? Taantuma, valtion maaseutuavustukset, erilainen kaavoittaminen, antautuminen asioiden taipumukseen järjestyä itsestään vai jotain muuta?


Kati


Lähteet:
Suomen tilastokeskus: "Pienituloisuuden kehitys Suomessa 1966–2017" ja
Opetus- ja kultturiministeriö: 30/2018 "Suomalaisten objektiivisesti mitattu fyysinen
aktiivisuus, paikallaanolo ja fyysinen kunto"
THL: Psykiatrinen erikoissairaanhoito 2017