Tiesin jo lupautuessani ehdokkaaksi, että itsensä markkinointi tulee olemaan vaikeaa. Jo pelkkä vaalikuvaan meneminen tuntui vastenmieliseltä. Ystäväni kannustamana perustin facebook-sivut. Hän opasti minua kirjoittamaan ajatuksiani sivuille.
Ensimmäinen askel oli vaikein eli omien ”poliittisten” ajatusten julkaiseminen kaikkien tietoon. Piti todella astua estradille ja tulla näkyväksi. Tuntui kuin asettaisin itseni alttiiksi arvostelulle ja paljastaisin, miten yksinkertainen oikeasti olen. Onneksi minulla on ystäviä, jotka hyvin rehellisesti kertoivat mielipiteitään kirjoituksistani ja sain heiltä luottamusta ja uskoa itseeni.
Oli päiviä, kun huomasin jumittuneeni poliittisiin some-keskusteluihin tuntikausiksi, mutta oli myös monia päiviä, että en jaksanut kirjoittaa mitään. Erityisesti ennakkoäänestyksen päätyttyä väsähdin totaalisesti, koska kuvittelin, että kaikki olisivat jo ehdokkaansa valinneet. Suku ja ystävät valaisivat minua tässäkin, että erityisesti Vihreitä äänestetään yleensä vasta vaalipäivänä, että läheskään kaikki eivät ole vielä päättäneet ketä äänestävät. Ilman sukulaisiani ja ystäviäni vaalikampanjointini ei olisi mitenkään onnistunut.
