Pahennukselle alttiina

Luin arvostamani rovasti Arto Köykän kolumnin (Aamulehti 20.1.19) "Yhteiskunta tarvitsee renttunsa". Teksti ei herättänyt minussa juuri mitään tunteita tai oivalluksia. Saattaa johtua siitä, että asiasisältö on minulle itsestäänselvää tai siitä, että ymmärrykseni ei riitä. Kirjoittaja kuitenkin kertoi olevansa pettynyt, jos ei saisi edes jostain paheksuntaa. Teki mieli alkaa etsimään tekstistä jotain, jota voisi paheksua ja niinpä aloin ajattelemaan.

Köykän unelmien kaupunkikuvaan kuuluvat torilla istuskelevat "ulkoilmamiehet". Toisaalla Suomessa on aikaisemmin uutisoitu, että joku halusi lakaista "ihmisroskat" pois kaduilta. Jotkut kertovat torimiesten aiheuttavan surua, joillekin he aiheuttavat pelkoa. Mikä torilla istuskelevissa, elämän runteleman näköisissä kasvoissa tunteita herättää? Se on jokaiselle henkilökohtaista.

Omat tunteeni ovat ohi kävellessä aikalailla neutraaleja. Samanlaisia kuin kävellessä kenen tahansa ohi. Tunteiden havaitseminen itsessä vaati syvempää tunteiden tarkastelua. Seuraavanlaisia tunteita havaitsen itsessäni:

- Mielihyvää siitä, että torilla on ihmisiä, joilla on aikaa istuskella pitkiäkin aikoja.
- Harmitusta siitä, että itsellä ja läheisilläni on liikaa aikataulutettua elämää.
- Ahdistusta ajatuksesta, että joillekin ihmisille herää heistä negatiivisia tunteita.
- Ihailua heidän häpeilemättömyydestään.
- Surua, jos heillä ei ole rahaa, ruokaa tai rakkautta.
- Pettymystä, että he ovat antaneet periksi.
- Auttamishalua, josko jokin sanani tai tekoni olisi tarpeen.
- Iloa, että voi kohdata kiireettömiä ihmisiä.
- Tyytyväisyyttä, että elämässäni on rakkaita ihmisiä.

Maailmassa elää ja on elänyt päihteiden suurkuluttajia, jotka ovat vaikuttaneet muiden ihmisten elämään upealla tavalla. Saman ovat tehneet ja tulevat tekemään myös monet päihteettömät ihmiset.

Yrittäkäämme siis auttaa, jos joku vaikuttaa apua kaipaavan, mutta älkäämme yrittäkö survoa kaikkia samaan yhteiskunnan ihannemuottiin. En valitettavasti löytänyt Arto Köykän kirjoituksesta mitään paheksuttavaa, mutta sainpahan perspektiiviä tämänhetkiseen ajatteluuni.


Kati

Presidentin puhe

Luin presidentin uudenvuodenpuheen jälkikäteen, herättyäni iltapäivällä. Olin ollut edellisen yön töissä. Luin kirjoituksia, joita puhe oli herättänyt eri medioissa. Kuuntelin presidentin uudenvuodenpuheen, koska eräässä kirjoituksessä kerrottiin, että puheen painotukset ja käänteinen sanajärjestys tulisi vain kuultaessa ilmi.

Pidin erityisesti kohdasta, jossa presidentti mainitsi halun väärinymmärtää vs yrittää ymmärtää. Ajattelin, että sen lauseen ansiosta monille on vaikeaa alkaa kritisoimaan puhetta. Siitä tuli mieleeni myös aikaisemmin lukemani juttu, jossa Ville Niinistöä syytettiin tahallisesta väärinymmärtämisestä. Se onkin varmaan oppositiossa olemisen haaste ja kenties myös koettu tarkoitus. Joskus keskustelua on hauska tahallaan väärinymmärtää, mutta usein se hauskuus on vain yksipuolista, jolloin siitä oikeastaan poistuu koko hauskuus.

Pidin puheessa myös kohdasta, jossa sain kuvitella presidentin katselevan päiväkotilapsia toriretkellä heidän siitä mitään tietämättä.

Presidentti puhui mielestäni maahanmuutostakin hienosti. Hän otti hienotunteisesti kantaa, ettei hyväksy maahanmuuttajien tekemiä rikoksia, ja samalla kuitenkin kannusti vastaanottamaan maahanmuuttajia. Tämä aihe minua presidentin puolesta hieman jännitti. Aihe vaikuttaa olevan niin tulenarka. Tunsin kuitenkin helpotusta ja ihailua miten hienosti hän ymmärsi maahanmuuttajia vastustavia ja silti kannusti kansalaisia auttamaan maahan muuttavia.

No, nyt kuitenkin Vihreiden kansanedustaja Ozan Yamar on kritisoinut puheen kohtaa, jossa kehoitetaan "Kantamaan vastuu, myös omiaan ohjaamalla". Itse olin ymmärtänyt sen myös suomalaisia koskevaksi kehoitukseksi, yhteisöllisyyteen kannustavaksi. Myös meissä maassa-asuvilla on havaittavissa lakiemme ja arvojemme vastaista toimintaa.

Henkilökohtaisesti kaikista kiinnostavin kohta presidentin puheessa oli suoran demokratian ja uusien liikkeiden viittaukset. Arvostan presidenttiä ja hänen mielipiteitään niin suuresti, että pelkäsin hänen kritisoivan Liike Nyt -ryhmää. Hätäpäissäni tulkitsinkin hänen kritisoivan Liikettä, koska ajattelin hänen pelkäävän meidän olevan radikalisoituvia. Pelkoni taisi olla turha.

Puhetta voi siis ymmärtää väärin tahallisesti tai tahattomasti, positiivisesti tai negatiivisesti. Sanonta savolaisista, jossa "vastuu siirtyy kuulijalle" pätee näköjään myös muualla Suomessa.

Kaiken kaikkiaan toivon, että usko hyvään voittaa uskon pahaan.