Pahennukselle alttiina

Luin arvostamani rovasti Arto Köykän kolumnin (Aamulehti 20.1.19) "Yhteiskunta tarvitsee renttunsa". Teksti ei herättänyt minussa juuri mitään tunteita tai oivalluksia. Saattaa johtua siitä, että asiasisältö on minulle itsestäänselvää tai siitä, että ymmärrykseni ei riitä. Kirjoittaja kuitenkin kertoi olevansa pettynyt, jos ei saisi edes jostain paheksuntaa. Teki mieli alkaa etsimään tekstistä jotain, jota voisi paheksua ja niinpä aloin ajattelemaan.

Köykän unelmien kaupunkikuvaan kuuluvat torilla istuskelevat "ulkoilmamiehet". Toisaalla Suomessa on aikaisemmin uutisoitu, että joku halusi lakaista "ihmisroskat" pois kaduilta. Jotkut kertovat torimiesten aiheuttavan surua, joillekin he aiheuttavat pelkoa. Mikä torilla istuskelevissa, elämän runteleman näköisissä kasvoissa tunteita herättää? Se on jokaiselle henkilökohtaista.

Omat tunteeni ovat ohi kävellessä aikalailla neutraaleja. Samanlaisia kuin kävellessä kenen tahansa ohi. Tunteiden havaitseminen itsessä vaati syvempää tunteiden tarkastelua. Seuraavanlaisia tunteita havaitsen itsessäni:

- Mielihyvää siitä, että torilla on ihmisiä, joilla on aikaa istuskella pitkiäkin aikoja.
- Harmitusta siitä, että itsellä ja läheisilläni on liikaa aikataulutettua elämää.
- Ahdistusta ajatuksesta, että joillekin ihmisille herää heistä negatiivisia tunteita.
- Ihailua heidän häpeilemättömyydestään.
- Surua, jos heillä ei ole rahaa, ruokaa tai rakkautta.
- Pettymystä, että he ovat antaneet periksi.
- Auttamishalua, josko jokin sanani tai tekoni olisi tarpeen.
- Iloa, että voi kohdata kiireettömiä ihmisiä.
- Tyytyväisyyttä, että elämässäni on rakkaita ihmisiä.

Maailmassa elää ja on elänyt päihteiden suurkuluttajia, jotka ovat vaikuttaneet muiden ihmisten elämään upealla tavalla. Saman ovat tehneet ja tulevat tekemään myös monet päihteettömät ihmiset.

Yrittäkäämme siis auttaa, jos joku vaikuttaa apua kaipaavan, mutta älkäämme yrittäkö survoa kaikkia samaan yhteiskunnan ihannemuottiin. En valitettavasti löytänyt Arto Köykän kirjoituksesta mitään paheksuttavaa, mutta sainpahan perspektiiviä tämänhetkiseen ajatteluuni.


Kati